فنلاندی 1395

Siipirikot. Sana tuo meille jokaiselle erilaisia mielikuvia. Ensimmäisenä kaiketi linnun jolla on vahingoittunut siipi eikä se pääse lentämään vaan kituu aikansa kunnes kuolee, kun ei enää ky-kene etsimään ruokaansa tai joutuu jonkun pedon raatelemaksi. Myöskin ihminen voi tuntea itsensä siipirikoksi, ihminen joka on kasvanut niukoissa ja onnettomissa olosuhteissa. Sota on jättänyt jälkeensä monia enemmän tai vähemmän siipirikoksi itsensä tunte-via ihmisiä. Entäpä kotimaastaan poismuuttaneet? Eivät he vieraalla maalla voi kovin vahvoiksi itseään tuntea. Tuhannet, yksin vieraaseen maahan lähetetyt lapset? Kuinka heidän käy? Siksi voisi melkein kysyä: kuka ei ole siipirikko? Useimmille meistä elämämme aikana ”annetaan” sen verran vastoinkäymisiä, et-tä joskus tulee eteen kysymys: kantavatko siipeni? Luovunko haa-veestani, unelmistani? Mutta elämä kutsuu! Myös siipirikkoja.